Rakkahat. Viimeinen viikkoni Berliinissä on alkanut aurinkoisissa merkeissä. Sain viimein palautettua jo lähes viikon valmiina olleen hausarbeittini ja kytkökseni Humboldt Universitätiin ovat kovaa vauhtia katkeamassa. Hyvä niin ;) Ei sillä, että en olisi tämän vuoden aikana oppinut koulussa mitään, vaan sillä että kyllä heinäkuun puolivälissä on jo loman aika. Ilmasto on myös tajunnut koulujen loppumisen ja hemmottelee meitä mukavilla helteillä. Kiitos kasvihuoneilmiölle!
Kulunut vuosi on ollut varsinkin näin koulun kannalta ihanaisia onnistumien kokemuksia, mutta toisaalta taas sitten hammasten kiristelyä täynnä. Saksalainen järjestelmä keskusteluineen ja pitkine Hausarbeitteineen ei välttämättä ole Helsingin yliopiston massaluentoihin tottuneelle se paras mahdollinen, mutta olenpahan ainakin oppinut kirjoittamaan tekstejä määräajassa ja keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta luokan edessä. Toisin sanoen jaskan jauhamisen taito (sekä suullisen että kirjallisen) on kasvanut roimasti. Että kiitokset vaan Humboldtille! Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut hyvä kokemus ihan koulunkin kannalta ja saatanpa tästä lähtien avata suuni jopa Suomessa luennoilla. Varokaa vaan. Muutun aikuisopiskelijaksi. Haha!
Loppuviikon lomailussa on luvassa lisää rantailua ja uintia (säiden salliessa), ja jos tulee vettä, niin sitten kierrän kaikki vielä näkemättä olevat Berliinin museot, joita muuten on kaupungissa enemmän kuin mahdollisia sadepäiviä vuodessa eli valinnanvaraa riittänee. Listallani on ainakin kivikovaksi kokemukseksi hehkutettu asioiden museo. Mahtanee olla aika helmi. Tämän aarteen lisäksi vielä jokunen kapakka ja ravintola on juomatta ja syömättä, eli tekeminen ei varmsti lopu kesken. Tässä kaupugissa se liene muutenkin mahdotonta...
Bis bald!
LKK
maanantai 27. heinäkuuta 2009
tiistai 14. heinäkuuta 2009
Hämmentäviä.
Kaupungiissa tapahtuu hämmentäviä:
Kävin sunnuntaina katsomassa The Producers -musikaalin. Oli todellakin kevätaikaa Hitlerille... Tuskin olen koskaan nauranut niin paljon teatteriesityksessä. Berliiniin suuntaavat saksankielentaitoiset huomio! Liputkin maksavat opiskelijoille vain 22 euroa. Rahan ja vaivan arvoista ehdottomasti.
Torstaina olemme matkaamme laulamaan karaokea. Eikä mitään Sir Kippis -karaokea, vaan ihan sellaista aitoa koppiversiota a la Lost in Translation. Minä, ystäväni, ruokaa, huone ja paljon, paljon mauttomia biisivalintoja. Should be good!
Koko kaupunki on täynnä Jehovan todistajia. Oikeasti täynnä. "Pysy valveilla" lukee tyyppien lapuissa noin jokaisella maailman kielellä. Myös suomeksi. Tämä jos mikä on hämmentävää!
Näitä märehtiessä,
LKK
Kävin sunnuntaina katsomassa The Producers -musikaalin. Oli todellakin kevätaikaa Hitlerille... Tuskin olen koskaan nauranut niin paljon teatteriesityksessä. Berliiniin suuntaavat saksankielentaitoiset huomio! Liputkin maksavat opiskelijoille vain 22 euroa. Rahan ja vaivan arvoista ehdottomasti.
Torstaina olemme matkaamme laulamaan karaokea. Eikä mitään Sir Kippis -karaokea, vaan ihan sellaista aitoa koppiversiota a la Lost in Translation. Minä, ystäväni, ruokaa, huone ja paljon, paljon mauttomia biisivalintoja. Should be good!
Koko kaupunki on täynnä Jehovan todistajia. Oikeasti täynnä. "Pysy valveilla" lukee tyyppien lapuissa noin jokaisella maailman kielellä. Myös suomeksi. Tämä jos mikä on hämmentävää!
Näitä märehtiessä,
LKK
perjantai 10. heinäkuuta 2009
25 kiloa kevyempi.
Joo ei huolta. En ole päässyt laihtumaan. Das Bier ja vaimonsa die Wurst pitävät kyllä siitä huolen. Eilen lähti vanhempien matkassa vain iso, ylipainoinen laukku Suomeen täynnä ihanaisia tavaroitani. Tänne Berliiniin jäikin vain säälittävän pieni kokoelma rakkaimpia rättejä. Näillä on nyt sitten pärjättävä viimeiset viikot.
Kammottaa muuten ajatella kuinka nopeasti aika on kulunut. Vastahan pari kuukautta sitten saavuin tänne nahkahousujen maahan (joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuikin hyvin lederhosettomaksi. niitä nähdäkseen pitää matkata Baijeriin...), mutta tarkemmin miettiessäni huomaankin syyskuusta kuluneen jo melkein kymmenen kuukautta. Mitä näistä kuukausista on jäänyt käteen? Kysyn vaan. Niin noh, sitä arvioin sitten vasta ehkä tulevissa postauksissa, sillä mieleni ei vielä suostu myöntämään, että olisi jo vaihtovuoden tilinpäätöksen aika. Pirulauta! Tässähän on vaikka kuinka monta viikkoa jäljellä ja mikä huolestuttavampaa niin monia asioita vielä näkemättä, tekemättä, kokematta, haistamatta ja maistamatta. Seuraavassa lyhyt listaus loppuajan suunnitelmistani, tai ainakin osasta niistä:
Currywurst
En ole vieläkään tätä paikallista erikoisuutta maistanut, mutta pakko kai se on taipua ennen kuin palaan kotoisen HK:n blöön pariin (ihan kun sitäkään söisin). Curry-makkaran ongelmana on vain se, että en a) pidä ketsupista ja b) makkara on pahaa.
Berghain!!!!!
Jos ei tähän teknoluolaan ja Saksan kuuluisimpaan klubiin saa itseään vuoden aikana raahattua niin voi sitten kyllä hävetä ihan rauhassa koko loppuelämänsä jonkun sedulan jonossa samalla kuin valkoisten käsilaukkujen koristamat kyynärpäät tökkivät minua sivummalle VIP-jonon liepeiltä. Kuinka masentavaa palata Helsingin klubiskeneen. Voisiko joku vinkata Sepolle, että voisi ihan rauhassa siirtää kaikki bisneksensä sinne Thaikkuihin. Pitikö sen Hakakin vielä mennä ostamaan? Kaikkiko sen on saatava? Niinkö! Miksi tämän annetaan tapahtua! Miksi YK sallii tällaisen?
Hönow
Puoli tuntia keskustasta metrolla ja simsalabim, olet maalla! Maalla on lehmiä.
Weißensee
Klassinen DDR:n nuorten uimapaikka.
Eksoottiset keittiöt
Berliinissä on tarjolla makuja maailman jokaisesta kolkasta: lähi-idän keittiötä, Afrikan makuja Saharan eteläpuolelta, Euroopan kokkausmaat (+ Norja), aasialaista on vedetty niin, ettei kuulkaa nuudelit ja riisi enää paljon uppoa... Kaikkea mahdollista. Monissa on jo syöty, mutta ah niin moni on vielä kokematta.
Pimeä ravintola
Ruokailua täysin säkkipimeässä. Saattaapi olla hankalaa. Jos ette usko, niin katsokaa Rock of Love 2:n tuotantokaudelta todisteet. Täydellinen esimerkki muuten siitä, miten pimeässä ruokaillessa EI tule käyttäytyä.
Loputtomasti baareja, kahviloita, teattereita... Vuosi ei todellakaan riitä tämän kaupungin kokemiseen.
Nyt onkin jo kiire suorittamaan...
Tschüssi,
LKK
PS: Olen männäviikkoina nähnyt todella paljon hiiriä. Ne on aikaa kivoja.
Kammottaa muuten ajatella kuinka nopeasti aika on kulunut. Vastahan pari kuukautta sitten saavuin tänne nahkahousujen maahan (joka tarkemmin tarkasteltuna osoittautuikin hyvin lederhosettomaksi. niitä nähdäkseen pitää matkata Baijeriin...), mutta tarkemmin miettiessäni huomaankin syyskuusta kuluneen jo melkein kymmenen kuukautta. Mitä näistä kuukausista on jäänyt käteen? Kysyn vaan. Niin noh, sitä arvioin sitten vasta ehkä tulevissa postauksissa, sillä mieleni ei vielä suostu myöntämään, että olisi jo vaihtovuoden tilinpäätöksen aika. Pirulauta! Tässähän on vaikka kuinka monta viikkoa jäljellä ja mikä huolestuttavampaa niin monia asioita vielä näkemättä, tekemättä, kokematta, haistamatta ja maistamatta. Seuraavassa lyhyt listaus loppuajan suunnitelmistani, tai ainakin osasta niistä:
Currywurst
En ole vieläkään tätä paikallista erikoisuutta maistanut, mutta pakko kai se on taipua ennen kuin palaan kotoisen HK:n blöön pariin (ihan kun sitäkään söisin). Curry-makkaran ongelmana on vain se, että en a) pidä ketsupista ja b) makkara on pahaa.
Berghain!!!!!
Jos ei tähän teknoluolaan ja Saksan kuuluisimpaan klubiin saa itseään vuoden aikana raahattua niin voi sitten kyllä hävetä ihan rauhassa koko loppuelämänsä jonkun sedulan jonossa samalla kuin valkoisten käsilaukkujen koristamat kyynärpäät tökkivät minua sivummalle VIP-jonon liepeiltä. Kuinka masentavaa palata Helsingin klubiskeneen. Voisiko joku vinkata Sepolle, että voisi ihan rauhassa siirtää kaikki bisneksensä sinne Thaikkuihin. Pitikö sen Hakakin vielä mennä ostamaan? Kaikkiko sen on saatava? Niinkö! Miksi tämän annetaan tapahtua! Miksi YK sallii tällaisen?
Hönow
Puoli tuntia keskustasta metrolla ja simsalabim, olet maalla! Maalla on lehmiä.
Weißensee
Klassinen DDR:n nuorten uimapaikka.
Eksoottiset keittiöt
Berliinissä on tarjolla makuja maailman jokaisesta kolkasta: lähi-idän keittiötä, Afrikan makuja Saharan eteläpuolelta, Euroopan kokkausmaat (+ Norja), aasialaista on vedetty niin, ettei kuulkaa nuudelit ja riisi enää paljon uppoa... Kaikkea mahdollista. Monissa on jo syöty, mutta ah niin moni on vielä kokematta.
Pimeä ravintola
Ruokailua täysin säkkipimeässä. Saattaapi olla hankalaa. Jos ette usko, niin katsokaa Rock of Love 2:n tuotantokaudelta todisteet. Täydellinen esimerkki muuten siitä, miten pimeässä ruokaillessa EI tule käyttäytyä.
Loputtomasti baareja, kahviloita, teattereita... Vuosi ei todellakaan riitä tämän kaupungin kokemiseen.
Nyt onkin jo kiire suorittamaan...
Tschüssi,
LKK
PS: Olen männäviikkoina nähnyt todella paljon hiiriä. Ne on aikaa kivoja.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
St. Christopher's Street Day
Tässä lupaamiani kuvia Berliinin St. Christopher's Street Day:n paraatista. En ole koskaan nähnyt noin paljon ruskettunutta ihoa tai vatsalihaksia. Suosikeiksini nousivat kuitenkin Star Trek -pojat. Tietysti!
lauantai 4. heinäkuuta 2009
JA!
Ja jäätelö! Miten mä saatoin unohtaa jäätelön. Se on herkullista ja ennen kaikkea halpaa. Pallo maksaa max 2e. Ja usein se on vielä paljon paljon halvempaa. Esim. Friedrichshainista saa maailman parasta jugurttijäätelöä 0,80e pallo ja toinen puoti myy bio- ja vegaanijädeä. Parasta kaikessa on se, että töttöröitä saa ostaa aamutunneille asti. Kokeilkaapa joskus kebabin sijaan jädeä klo 04.00. Herkullista!
LKK
LKK
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Huh!
Mamma mia, siis nyt on kuuma. Viikko sitten vielä kitisin, kun pitää takkia kesäkuussa käyttää, mutta se on kuulkaa se takkikausi nyt kertaheitolla ohi. Täällä on niin kuuma, että tänne meinaa pakahtua. Seuraavassa esittelen kaupunkilaisten suosimia tapoja selvitä näistä muutamista kuumottavista viikoista kunnialla:
Rantabaarit
Spreen rannoille on kesän aikana noussut useita hiekalla ja rantatuoleilla koristeltuja ravitsemuslaitoksia. Siellä kelpaa siemailla kylmiä drinkkejä tai vaan ihan limua. Hiekkaa kulkeutuu mukavasti myös kotiin, joten voisin oikeastaan laittaa pystyyn oman kapakkani.
Biergarten
Lehmuksen vilpoisessa varjossa kelpaa pitkien pöytien ääressä siemailla keveästi kuplivaa olutta myöhään yöhön.
Puistot
Berliini on täynnä toinen toistaan vihreämpiä puistoja. Siitä vain valitsemaan omaa suosikkia.
Badeschiff
Tämä on vielä kokeilematta, mutta olen kuullut tarinaa kelluvasta uima-altaasta keskellä Spree-jokea. Omien nettisivujensa mukaan Badeschiff on kaupungin viilein tapaamispaikka. Saapa nähdä. Raporttia seuraa myöhemmin.
Freiluft Kino
Unohda tunkkaiset elokuvasalit ja nauti pimeistä kesäilloista elokuvan parissa. Jossain vaiheessa iltaa hellekin jo helpottaa.
Wannsee, Weißensee... kaikki järvet
Kaupungissa ja sen ympärillä on kiitettävä määrä uimakelpoisia järviä, ja yleensä rapakon rannalta löytyy myös kunnon uimaranta. Joillekin rannoille on pieni sisäänpääsymaksu, joka sitten takaa puhtaan rannan ja toimivat vessat.
Koulun boikotointi (teoreettisesti siis)
Kuka ihan oikeasti on keksinyt tän saksalaisen lukukausijärjestelmän? Maaliskuussa kun sataa ja on kylmä opiskelijoilla on kuukauden tauko ja sitten heinäkussa painetaan luennoille heppoisissa hepeneissä mittarin paukkuessa päälle kolmekymmentä. DDR:n aikaiset ilmastointijärjestelmät toimivat lisäksi hyvin epävakaisesti, joten luokkien lämpötilat nousevat välillä täysin sietämättömiksi. Tuossa männäviikolla meinasi raskaana oleva saksanopettajani ottaa lukua, kun happi oli imetty ilmasta jo viimeiseen pisaraan. Ei kuulkaa hyvä heilu, niillä luennoilla. Voisiko joku opiskelijayhdistys puuttua tähän epäkohtaan? Ei siellä kukaan mitään pysty oppimaan. Syytän huonoista oppimistuloksistani ja arvosanoistani ilmastonmuutosta!
Yökyöpeli
Aina voi juhlia aamuun asti, että tuleekin oikeastaan nukuttua koko kuumimman ajan yli. Illalla sitten ilman viiletessä uudestaan radalle.
Näillä eväin,
LKK
Rantabaarit
Spreen rannoille on kesän aikana noussut useita hiekalla ja rantatuoleilla koristeltuja ravitsemuslaitoksia. Siellä kelpaa siemailla kylmiä drinkkejä tai vaan ihan limua. Hiekkaa kulkeutuu mukavasti myös kotiin, joten voisin oikeastaan laittaa pystyyn oman kapakkani.
Biergarten
Lehmuksen vilpoisessa varjossa kelpaa pitkien pöytien ääressä siemailla keveästi kuplivaa olutta myöhään yöhön.
Puistot
Berliini on täynnä toinen toistaan vihreämpiä puistoja. Siitä vain valitsemaan omaa suosikkia.
Badeschiff
Tämä on vielä kokeilematta, mutta olen kuullut tarinaa kelluvasta uima-altaasta keskellä Spree-jokea. Omien nettisivujensa mukaan Badeschiff on kaupungin viilein tapaamispaikka. Saapa nähdä. Raporttia seuraa myöhemmin.
Freiluft Kino
Unohda tunkkaiset elokuvasalit ja nauti pimeistä kesäilloista elokuvan parissa. Jossain vaiheessa iltaa hellekin jo helpottaa.
Wannsee, Weißensee... kaikki järvet
Kaupungissa ja sen ympärillä on kiitettävä määrä uimakelpoisia järviä, ja yleensä rapakon rannalta löytyy myös kunnon uimaranta. Joillekin rannoille on pieni sisäänpääsymaksu, joka sitten takaa puhtaan rannan ja toimivat vessat.
Koulun boikotointi (teoreettisesti siis)
Kuka ihan oikeasti on keksinyt tän saksalaisen lukukausijärjestelmän? Maaliskuussa kun sataa ja on kylmä opiskelijoilla on kuukauden tauko ja sitten heinäkussa painetaan luennoille heppoisissa hepeneissä mittarin paukkuessa päälle kolmekymmentä. DDR:n aikaiset ilmastointijärjestelmät toimivat lisäksi hyvin epävakaisesti, joten luokkien lämpötilat nousevat välillä täysin sietämättömiksi. Tuossa männäviikolla meinasi raskaana oleva saksanopettajani ottaa lukua, kun happi oli imetty ilmasta jo viimeiseen pisaraan. Ei kuulkaa hyvä heilu, niillä luennoilla. Voisiko joku opiskelijayhdistys puuttua tähän epäkohtaan? Ei siellä kukaan mitään pysty oppimaan. Syytän huonoista oppimistuloksistani ja arvosanoistani ilmastonmuutosta!
Yökyöpeli
Aina voi juhlia aamuun asti, että tuleekin oikeastaan nukuttua koko kuumimman ajan yli. Illalla sitten ilman viiletessä uudestaan radalle.
Näillä eväin,
LKK
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Siis mitä!?!
Mulla on flunssa. Siis kaamea kesäflunssa. Mistä helvetistä mä nyt sellaisen onnistuin kehittämään? Varmaan jotain tekemistä tän säätilan kanssa, joka heittelehtii siinä kymmenen ja kolmenkymmenen asteen välissä. Varmaan ihan normaalia.
Tai sitten mullaa on se Schweine Grippe. Ehkä kuitenkin vasta sellainen pikkuinen possunuha, sillä kuume ei nouse vaikka kuinka yritän. Yötä päivää riekun mailla ja mannuilla, mutta ei nouse lämpötila, ei perkele sitten millään. Ja kotiin en tasan jää makaamaan, jos ei edes kuumetta ole, kun on kerran enää kuukausi aikaa suorittaa tätä kaupunkia ihan toden teolla. En varmaan lepää. Kato kun mä lepään!
Uhmalla eteenpäin,
LKK
Tai sitten mullaa on se Schweine Grippe. Ehkä kuitenkin vasta sellainen pikkuinen possunuha, sillä kuume ei nouse vaikka kuinka yritän. Yötä päivää riekun mailla ja mannuilla, mutta ei nouse lämpötila, ei perkele sitten millään. Ja kotiin en tasan jää makaamaan, jos ei edes kuumetta ole, kun on kerran enää kuukausi aikaa suorittaa tätä kaupunkia ihan toden teolla. En varmaan lepää. Kato kun mä lepään!
Uhmalla eteenpäin,
LKK
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
