Kohtaamisia Berliinissä.

Berliinissä, ihmisten kaupungissa tapahtuu hyvässä ja pahassa...

Illalla kevellessämme kotiin läheisen spätkaufin ohi:
Junnu: "Oh, Good evening ladies!" (päälle pieni kumarrus ja lippis pois päästä)
Me: Hämmentyneitä katseita. Naurua ja mutinaa siitä, miten kaiken maailman hullut päästetäänkin kaduille riehumaan.

Lähithaikussani:
- "Moi, ottaisin ton numeron 67.".
- "Ai minkä? 76?"
- "Eikun 67"
- "Jaa jaa 73"
- "Eikun 67"
- "Ai 67? Miksette heti sanonut..."
Mä vannon, ne tyypit vihaa mua siellä.

Ystävän luona Pankow´ssa hänen ensimmäisenä iltanaan Berliinissä:
Alakerran mies valittaa metelistä, joka syntyy siitä, että istun lattialla ja kaksi muuta asunnossa oleilevaa lukevat itsekseen akkainlehteä. Kymmenen minuutin kuluttua valituksesta oveen hakataan nyrkillä. Paikalle on soitettu poliisit metelöintimme takia. Poliisit vaativat papereita ja ovat heittämessä meitä kaikkia (siis myös kotonaan ollutta ystävääni) ulos asunnosta, jossa heidän mukaansa laittomasti oleskelemme. Raivostuneena huudan saksaksi (kielitaito syntyy aggressiosta) poliiseille näiden olevan paikalla vain, koska alakerran hullu (jolla on vauva, kuten poliist minulle totesivat. Ai jaa, no sittenhän se ei voi olla hullu) huomasi meidän olevan ulkomaalaisia. Virhe. Meinasin lähteä virkavallan loukkaamisesta kamarille. Onnekseni en käyttänyt saksalaisten ruton tavoin kammoamaa N-sanaa. Huomio: Älä kerro natsisialle sen olevan natsisika. Saattaa loukata sen herkkää sielua.

Fudismatsissa:
Edessämme istuva herrashenkilö kääntyy kysymään mitä kieltä puhumme. Herra näet luuli meidän puhuvan espanjaa. Vastaamme. Kuultuaan vastauksemme miehen kasvoille leviää tietävä ilme ja tiedämme mitä on tulossa: "Tiesittekö, että suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä?" Tiedettiinhän me. Oltiinhan juuri jälleen kerran kuultu se stdionin ulkopuolella eräältä fudisfanilta. Mitä nää on oikeen oppineet koulussa?

Samaisessa spätkaufissa klo 02.30:
- "Joo vaan tää pullo schorlea."
- "Muistitteko jo kääntää kellot?"
- "Ai tänäänkö se on?"
- "Juu, tänään. Kello onkin siis jo 03.30. Aika mennä nukumaan!"
- "Menenhän minä..."

Matkalla lasilliselle läheiseen trendikapakkaan:
Keski-ikäinen humaltunut henkilö röyhtäisee kuuluvasti kadun toisella puolella. Huomattuaan minut hämmentyy ja pyytää vuolaasti anteeksi käytöstään. Totean siihen, että "Eipä mitään". Vastauksena kommentiini saan palasen saksalaisten uskomatonta kohteliaisuusrepertuaaria: "Ah, niin kilttiä teiltä, junge Frau!"

Luennolla:
- "Onko kellään tietokonetta mukana? Tarvitsisin lainaan luentokalvoja varten."
- "Joo, on mulla"
- "Mitä kieltä tää kone puhuu? Ruotsia vai?"
- "Eikun suomea"
- "Ahaa!" Luennon jälkeen: "Kiitos luennon pelastamisesta."
- "Joo, ei kestä."
- "Tulen aina muistamaan sinut sinä avuliaana oppilaana Ruotsista."
Selvä. Yritä nyt näitä sitten kouluttaa. Ihan sama.

LKK