Idän Synkkä Eksotiikka.

Hallo! Olen palannut turvallisesti kotikolooni Berliiniin raisulta Puolan seikkailultamme. Matkalla käveltiin paljon, syötiin hyvin, maisteltiin hyvin kohtuullisesti paikallisia panimotuotteita, naurettiin ja harjoiteltiin ahkerasti Puolaa. Alkaa muuten jo sujua melkoisen hyvin. Piwoa tänne! Näimme vanhaa kaupunkia ja vierailimme jopa uutukaisessa kauppakeskuksessa ihailemassa Puolalaista muotia (H&M, Promod, C&A, Only…) joten eksotiikkaa todella riitti päivien täytteeksi. Siihen ”oikeaan” puolalaisuuteen törmäsimme lauantai-iltana kun osuimme keskelle uskonnollista vaellusta, joka tunnetaan Puolassa nimellä ”tulen siunaaminen”. Siinä sotilaat kantoivat tuliämpäreitä ja papi saarnasi kulkueen edellä. Kriipeintä oli se, kun tuhatpäinen joukko alkoi papin johdolla laulaa jotain itkuvirttä vanhankaupungin kaduilla vaellellessaan. Nousi kyllä karvat pystyyn kyllä meillä pakanoilla, jäätyämme sen kulkueen keskelle loukkuun. Seuraavana päivänä ihmiset vaelsivat taas kirkolle koristeltujen ruokakorien kanssa. Mekin saimme neiti Een kanssa koristellut kananmunat turisteina kaduilla pyöriessämme. Tunsimme olomme hyvin pääsiäistyneiksi.

Varsova tarjoaa Routalemmen Pekkaa mukaillen jännää synkkää mystiikkaa. Kaupunki oli oikeastaan hyvin paljon vähemmän ”itää” ja hyvin paljon enemmän modernia liikekeskusta, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellut. Jopa opaskirjan mukaan ”hapankaalintuoksuinen Praga” oli oikeastaan vain siisti peruslähiö isoilla kolossimaisilla kerrostaloilla. Hieman pettynyt siis oli hän. Näkyy vanha itämeininki kuitenkin vielä jotenkin tämänkin nykyisen länkkärikaupungin kaduilla. Seuraavassa lyhyt lista huomioistani: 1) Raitiovaunuista todella iso prosentti on vanhaa 60-luvun kalustoa. Kaltaiselleni spora-diggarille hunajata, 2) Vokuhilat! Vanhat kunnon takatukat, mallia ”puolalainen mäkihyppääjä”, ovat edelleen voimissaan miesten muodissa 3) Hapankaali on halpaa ja helposti saatavilla 4) Lasiin ei syljetä, edes aamulla 5) Lepardikuosi on edelleen todella pop naisten vaatetuksessa. Nuorten ja vanhojen leidien päitä ja raajoja peittää harvinaisen usein ko. kuolematon eläinkuosi. Kunnon itänostalgiamatkailuun suosittelen kuitenkin valitsemaan toisen kaupungin tai jopa toisen maan. Ukraina on kuulemma kova mesta, mutta salaisen perimätiedon mukaan todellinen Euroopan musta aukko löytyy kuitenkin Valko-Venäjältä. Ehkä suuntaankin vielä syvemmälle itään ennen lopullista paluutani vain vähäisesti suomettuneeseen kaupunkiini. Varsova oli mukavan helppo ensiaskel itämatkailussani.

Loma on nyt takana ja edessä häämöttää pelottavan lähellä kova paluu arkeen. Koulu alkaa tällä viikolla ja kurssitkin on, uskokaa tai älkää, jo valittuina. Kesälukukaudella aion opiskella vähän lisää migraatio-teoriaa ja löysinpä oikein kiinnostavan kuuloisen kurssin eurooppalaisesta identiteetistä. Saapa sitten nähdä kuinka paljon saan näistäkään kursseista lopulta hyväksiluettua Helsingissä, mutta sivistänpähän sentään itseäni muutenkin kuin vain halpaa punaviiniä kapakoissa kittaamalla. Ainakin miljardit saksankurssini pitäisi jotenkin saada plakariin myös Suomessa… Kuten aina lukukauden alussa, tavoitteet ovat korkealla, mutta jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa, niin kursseista suoritetuiksi päätyy lopulta puolet aloitetuista. Eipä sitä nyt pidä mennä itseään liikaa rasittamaan. Ehtii sitä sitten vanhana työelämässäkin raataa. Noh, ehkä ei meidän alalla.

Jees,
LKK