Lakkoilua ja paljon muuta.

Hei hei rakkahat. Viikot ovat kuluneet kuin siivillä. Mikäs on tässä lakkoillessa ;) Kuten ilmeisesti myös Hesari on kaikessa viisudessaan tiennyt tiedottaa, niin saksalaiset opiskelijat ja koululaiset olivat siis viime viikon lakossa vastuksena, noh, erinäisille jännille jutuille. Päällimmäisenä oli Bolognan-järjestelmän vastustaminen ja opppilaiden opiskeluvapauden puolesta taisteleminen. Sinänsä symppaan paikallisia, sillä uuteen järjestelmään siirtyminen on hoidettu todella huonosti. Maisteriopiskelupaikkoja ei ole riittävästi ja niihinkin pääsee ne muksut, jotka ovat onnistuneet hankkimaan itselleen jonkun korkea-arvoisen tyypin suosituskirjeen. Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että mamma ja pappa pyytää vanhalta perhetutulta, joka nyt vaan sattuu olemaan emeritusproffa jossain Harvardissa, lappusen siitä kuinka ihana pikku pallero niiden Horst-Rüdiger on ja siitähän ovet maisteriopintoihin sitten aukeavatkin. Huonommin tosin menee niillä, jotka ei tunne ketään... Totta. Oot fiksu kaveri...

Itse osallistuin lakkoon, tai oikeamminkin aktiiviviikkoon, solidaarisuudesta (oikeasti!) Tiistaina istuin aseman ulkopuolella keskellä keskustaa, koska opettajamme halusi muuttaa yliopistoa avoimemmaksi yhteisöksi ja kutsua kadunmiehetkin mukaan seminaariin. Siellä sitä sitten huudeltiin megafoniin kommentteja Granowetterin teoriasta. Kyllä sai varmaan kadunmies siitä paljon irti, kun ei saanut koko lukukauden siihen aikaansa tuhlannut opiskelijakaan. Toisella tunnillani pidin esitelmän puistossa. Miinuksena se, että koneesta loppui akku viiden minuutin jälkeen, että jäi sitten se power point -esitys ikuiseen katveeseen. Lakkoiluni huipentui keskiviikon mielenosoitukseen, jossa sympattiin niin Iranin opiskelijoita kuin Saksan ala-astelaisiakin. Agenda oli selvillä. Onpahan nyt oltu sitten miekkarissakin...

Torstaina lakon uuvuttamat Erasmus-opiskelijat suuntasivat rentoutumaan Wannseen rannoille. Näky oli suoraan Herkule Poirot -elokuvasta! Ikivanha uimaranta vaatteenvaihtokoppeineen ja sellaisine valkoisine korituoleineen. Vesi oli pirun kylmää, mutta kyllä talviturkista on luovuttava ennen juhannusta. Ihan vinkkinä teille tänne matkaaville, että rantalomalle pääsee siis myös näin suurkaupungin sykkeessä. Vielä 20-luvun hengessä!

Tällä viikolla aika onkin sitten omistettu kulttuurillisille (sukua glamourillisille) tapahtumille. Olen käynyt oopperassa kahdesti ja teatterissakin kerran. Huomenna on vuorossa St. Christopher´s dayn paraati. Aikamoista eikö! Berliini on herättänyt minussa pienen snobbailevan pyrkyrin. Kysykää vaikka setä-Bourdieulta!

Ah ja, lopuksi tiedoksi kaikille: odotusten vastaisesti olen palaamassa Suomeen. Näillä näkymin pysyvästi ja paluupäivämäärä on siis 31.7. Nyt pikapikaa kalenteriin ylös. Odotan suureellista vastaanottoa, johon voin sitten suhtautua sopivan yllättynyttä esittäen. Jos perillä ei koneeni laskeutuessa odota satapäinen väkijoukko banderolleineen, niin suhtaudun asiaan kuin vaille synttärikemuja jäänyt Routalemmen Pekka ja alan ämmäksi.

LG
LKK