St. Christopher's Street Day

Tässä lupaamiani kuvia Berliinin St. Christopher's Street Day:n paraatista. En ole koskaan nähnyt noin paljon ruskettunutta ihoa tai vatsalihaksia. Suosikeiksini nousivat kuitenkin Star Trek -pojat. Tietysti!

JA!

Ja jäätelö! Miten mä saatoin unohtaa jäätelön. Se on herkullista ja ennen kaikkea halpaa. Pallo maksaa max 2e. Ja usein se on vielä paljon paljon halvempaa. Esim. Friedrichshainista saa maailman parasta jugurttijäätelöä 0,80e pallo ja toinen puoti myy bio- ja vegaanijädeä. Parasta kaikessa on se, että töttöröitä saa ostaa aamutunneille asti. Kokeilkaapa joskus kebabin sijaan jädeä klo 04.00. Herkullista!

LKK

Huh!

Mamma mia, siis nyt on kuuma. Viikko sitten vielä kitisin, kun pitää takkia kesäkuussa käyttää, mutta se on kuulkaa se takkikausi nyt kertaheitolla ohi. Täällä on niin kuuma, että tänne meinaa pakahtua. Seuraavassa esittelen kaupunkilaisten suosimia tapoja selvitä näistä muutamista kuumottavista viikoista kunnialla:

Rantabaarit
Spreen rannoille on kesän aikana noussut useita hiekalla ja rantatuoleilla koristeltuja ravitsemuslaitoksia. Siellä kelpaa siemailla kylmiä drinkkejä tai vaan ihan limua. Hiekkaa kulkeutuu mukavasti myös kotiin, joten voisin oikeastaan laittaa pystyyn oman kapakkani.

Biergarten
Lehmuksen vilpoisessa varjossa kelpaa pitkien pöytien ääressä siemailla keveästi kuplivaa olutta myöhään yöhön.

Puistot
Berliini on täynnä toinen toistaan vihreämpiä puistoja. Siitä vain valitsemaan omaa suosikkia.

Badeschiff
Tämä on vielä kokeilematta, mutta olen kuullut tarinaa kelluvasta uima-altaasta keskellä Spree-jokea. Omien nettisivujensa mukaan Badeschiff on kaupungin viilein tapaamispaikka. Saapa nähdä. Raporttia seuraa myöhemmin.

Freiluft Kino
Unohda tunkkaiset elokuvasalit ja nauti pimeistä kesäilloista elokuvan parissa. Jossain vaiheessa iltaa hellekin jo helpottaa.

Wannsee, Weißensee... kaikki järvet
Kaupungissa ja sen ympärillä on kiitettävä määrä uimakelpoisia järviä, ja yleensä rapakon rannalta löytyy myös kunnon uimaranta. Joillekin rannoille on pieni sisäänpääsymaksu, joka sitten takaa puhtaan rannan ja toimivat vessat.

Koulun boikotointi (teoreettisesti siis)
Kuka ihan oikeasti on keksinyt tän saksalaisen lukukausijärjestelmän? Maaliskuussa kun sataa ja on kylmä opiskelijoilla on kuukauden tauko ja sitten heinäkussa painetaan luennoille heppoisissa hepeneissä mittarin paukkuessa päälle kolmekymmentä. DDR:n aikaiset ilmastointijärjestelmät toimivat lisäksi hyvin epävakaisesti, joten luokkien lämpötilat nousevat välillä täysin sietämättömiksi. Tuossa männäviikolla meinasi raskaana oleva saksanopettajani ottaa lukua, kun happi oli imetty ilmasta jo viimeiseen pisaraan. Ei kuulkaa hyvä heilu, niillä luennoilla. Voisiko joku opiskelijayhdistys puuttua tähän epäkohtaan? Ei siellä kukaan mitään pysty oppimaan. Syytän huonoista oppimistuloksistani ja arvosanoistani ilmastonmuutosta!

Yökyöpeli
Aina voi juhlia aamuun asti, että tuleekin oikeastaan nukuttua koko kuumimman ajan yli. Illalla sitten ilman viiletessä uudestaan radalle.


Näillä eväin,
LKK

Siis mitä!?!

Mulla on flunssa. Siis kaamea kesäflunssa. Mistä helvetistä mä nyt sellaisen onnistuin kehittämään? Varmaan jotain tekemistä tän säätilan kanssa, joka heittelehtii siinä kymmenen ja kolmenkymmenen asteen välissä. Varmaan ihan normaalia.

Tai sitten mullaa on se Schweine Grippe. Ehkä kuitenkin vasta sellainen pikkuinen possunuha, sillä kuume ei nouse vaikka kuinka yritän. Yötä päivää riekun mailla ja mannuilla, mutta ei nouse lämpötila, ei perkele sitten millään. Ja kotiin en tasan jää makaamaan, jos ei edes kuumetta ole, kun on kerran enää kuukausi aikaa suorittaa tätä kaupunkia ihan toden teolla. En varmaan lepää. Kato kun mä lepään!

Uhmalla eteenpäin,
LKK

Lakkoilua ja paljon muuta.

Hei hei rakkahat. Viikot ovat kuluneet kuin siivillä. Mikäs on tässä lakkoillessa ;) Kuten ilmeisesti myös Hesari on kaikessa viisudessaan tiennyt tiedottaa, niin saksalaiset opiskelijat ja koululaiset olivat siis viime viikon lakossa vastuksena, noh, erinäisille jännille jutuille. Päällimmäisenä oli Bolognan-järjestelmän vastustaminen ja opppilaiden opiskeluvapauden puolesta taisteleminen. Sinänsä symppaan paikallisia, sillä uuteen järjestelmään siirtyminen on hoidettu todella huonosti. Maisteriopiskelupaikkoja ei ole riittävästi ja niihinkin pääsee ne muksut, jotka ovat onnistuneet hankkimaan itselleen jonkun korkea-arvoisen tyypin suosituskirjeen. Käytännössähän tämä tarkoittaa siis sitä, että mamma ja pappa pyytää vanhalta perhetutulta, joka nyt vaan sattuu olemaan emeritusproffa jossain Harvardissa, lappusen siitä kuinka ihana pikku pallero niiden Horst-Rüdiger on ja siitähän ovet maisteriopintoihin sitten aukeavatkin. Huonommin tosin menee niillä, jotka ei tunne ketään... Totta. Oot fiksu kaveri...

Itse osallistuin lakkoon, tai oikeamminkin aktiiviviikkoon, solidaarisuudesta (oikeasti!) Tiistaina istuin aseman ulkopuolella keskellä keskustaa, koska opettajamme halusi muuttaa yliopistoa avoimemmaksi yhteisöksi ja kutsua kadunmiehetkin mukaan seminaariin. Siellä sitä sitten huudeltiin megafoniin kommentteja Granowetterin teoriasta. Kyllä sai varmaan kadunmies siitä paljon irti, kun ei saanut koko lukukauden siihen aikaansa tuhlannut opiskelijakaan. Toisella tunnillani pidin esitelmän puistossa. Miinuksena se, että koneesta loppui akku viiden minuutin jälkeen, että jäi sitten se power point -esitys ikuiseen katveeseen. Lakkoiluni huipentui keskiviikon mielenosoitukseen, jossa sympattiin niin Iranin opiskelijoita kuin Saksan ala-astelaisiakin. Agenda oli selvillä. Onpahan nyt oltu sitten miekkarissakin...

Torstaina lakon uuvuttamat Erasmus-opiskelijat suuntasivat rentoutumaan Wannseen rannoille. Näky oli suoraan Herkule Poirot -elokuvasta! Ikivanha uimaranta vaatteenvaihtokoppeineen ja sellaisine valkoisine korituoleineen. Vesi oli pirun kylmää, mutta kyllä talviturkista on luovuttava ennen juhannusta. Ihan vinkkinä teille tänne matkaaville, että rantalomalle pääsee siis myös näin suurkaupungin sykkeessä. Vielä 20-luvun hengessä!

Tällä viikolla aika onkin sitten omistettu kulttuurillisille (sukua glamourillisille) tapahtumille. Olen käynyt oopperassa kahdesti ja teatterissakin kerran. Huomenna on vuorossa St. Christopher´s dayn paraati. Aikamoista eikö! Berliini on herättänyt minussa pienen snobbailevan pyrkyrin. Kysykää vaikka setä-Bourdieulta!

Ah ja, lopuksi tiedoksi kaikille: odotusten vastaisesti olen palaamassa Suomeen. Näillä näkymin pysyvästi ja paluupäivämäärä on siis 31.7. Nyt pikapikaa kalenteriin ylös. Odotan suureellista vastaanottoa, johon voin sitten suhtautua sopivan yllättynyttä esittäen. Jos perillä ei koneeni laskeutuessa odota satapäinen väkijoukko banderolleineen, niin suhtaudun asiaan kuin vaille synttärikemuja jäänyt Routalemmen Pekka ja alan ämmäksi.

LG
LKK

Kyltyyriä!

Hellurei. Lupailin aikaisemmin joitakin kuvia kulttuurifestareilta ja tässä niitä nyt on. Lisäksi kuva rakkaastani ja onpahan mukaan livahtanut yksi otos myös deppareiden keikalta. Oli muuten aikamoinen viikko voin kertoa...








Tschüssi!

LKK

Mutsis oli!

Vieraita pukkaa ystävät. Juuri toivuttuani puheenjohtajainvaasiosta päiviäni saapui sulostuttamaan ihanaiset neiti Tee ja herra Ee. Kuumottavan esitelmästressini alla en ollut erityisen herttaista tai vieraanvaraista seuraa, mutta onneksi suurkaupunkielämään tottuneet ystäväni onnistuivat rentoutumaan puistoissa ja herkullisissa kapakoissamme ihan ilman allekirjoittaneenkin apua. Esitelmän aiheuttama ahistuspahistus on nyt jo takanapäin, mutta jälkitautina on havaittavissa lievää ärtymystä ja unen puutetta. Tämän sai kokea mm. klassisesti nakkikioskin (tai täällä siis dönan) jonossa minulle saksastani päätään aukonut urpo. Oli muuten lähellä etten huitaissut ja rikkonut monivuotista valaani olla mäiskimättä ihmisiä. Hakkaamisen sijaan keskityin kuitenkin diplomaattisesti solvaamaan kyseisen herran äitiä. Sinänsä varmaan syytöntä naista siis, mutta voisi sekin vähän katsoa minkälaisia rasisteja tähän maahan saattaa.

Julkisella raivoamisella on kyllä hyvätkin puolensa: yksi mies pysähtyi kysymään ketä hänen pitäisi käydä lataamassa dunkkuun (kiitos L, että muistutin näin hienosta sanasta ;) ja toinen pahoitteli kovasti saksalaisten maanmiestensä paskaa käytöstä. Loput näyttivät vain pelästyneiltä. Sietääkin, kolme vihaista suomalaista liikkeellä. Mahtavaa käytöstä siis. Vorsicht!

Mutta siis juu. Vieraat. Tänään kauniisteen kaupunkiimme helteen keskelle on saapunut siskoni perheineen ja heidän kanssaan hengaillessa meneekin sitten tämä viikko. Aion siis ottaa rauhallisesti, harrastaa turismia ja syödä jäätelöä. Ei hullumpi suunnitelma kaiken tämän aggression jälkeen. Lauantaina Perhe&co suuntaa kohti kotia ja samalla Tegel-keikalla nappaan sitten mukaani herra Aan, joka saapuu Berliiniin katasastamaan ikiaikaista suosikkiamme Depeche Modea. Nyt vain sormet ja varpaat ristissä toivomme, että Gahanin Dave kykenee esiintymään, jotta pääsemme rockpoliiseina arvostelemaan uuden levyn biisejä. On muuten takuulla aikamoista dadaa.

Musiikki tuntuu nyt muutenkin olevan pinnalla elämässäni. Deppareiden jälkeen saapuu Morrissey ja arvatkaa kuka aikoo olla eturivissä huutamassa! Huhujen mukaan myös kasarisensaatio Pet Shop Boys saapuu kaupunkiin heinäkuussa. Voipi olla, että sisko joutuu ostamaan uudet lentoliput Berliiniin ;) Keikoista puheenollen olin eilen Magnet-klubilla kuuntelemassa ystäväni kanssa suomalaista indie-bändiä nimeltä Cats on Fire. Sellaista mukavaa Cure meets Belle&Sebastian poppia. Suosittelen. Mutta nähdä nyt suomalainen bändi ensimmäistä kertaa Berliinissä tanskalaisen ystävän kehoituksesta. Hämmentävää. Tätä on toverit globalisaatio!

Viikonloppuuni mahtui muutenkin paljon kyltyyriä, kun Berliinissä järjestettiin kulttuurien festivaali. Kreuzberg oli täynnä kojuja eri maista ja kulttuureista ja joka paikasta sai ostaa mitä herkullisimpia ja eksoottisimpia herkkuja. Itse söin alkupalaksi intialaista, pääruoaksi länsiafrikkalaista sapuskaa ja jälkkäriksi upposi herkullisia Churroja Espanjasta. Tämän setin jälkeen olinkin kulttuureilla kyllästetty ja oli aika palata tuttuun saksalaiseen kulttuuripiiriin oluen muodossa. Sunnuntaina kaupunginosassa järjestettiin myös karnevaalikulkue, jossa lähes sata ryhmää esittelivät osaamistaan ja toimintaansa tanssista sirkustemppuihin. Suosikikseni nousi Heimat Salsa -niminen ryhmä, joka esitti salsaa baijerilaisiin Dirndl-mekkoihin puettuna. Myös ryhmän opettajana toiminut brassi-mies oli vetäissyt vanhat kunnon lederhosenit päälle. Arvatkaa vaan kuka oli katsojien (varsinkin naisten) suosiossa sen jälkeen. Kuvia seuraa tällä palstalla myöhemmin, also Stay tuned!

Nyt tää lähtis kouluun.

Tschüssi,
LKK