Hellenin tarinasta innoittautuneena kerronpa vielä yhden anekdootin: Itsehän olen siis yrittänyt opettaa lähes koko Berliinille ja siinä sivussa hieman Saksallekin, että Suomi ei ole osa Skandinaviaa vaan ihan oma pirunsa. Enää en kyllä tiedä jaksanko, sillä eräs ei niin herttainen tanskalainen misukka vaan totesi tuossa männäpäivänä seuraavaa:
"Oikeasti kaikki suomalaiset kuvittelee olevansa skandinaaveja, vaikka ne ei todellakaan ole. Ne vaan haluaisi kaikki olla."
Ajattelin tästä huvittuneena olla korjaamatta enää yhtään berliiniläistä. Annan sen sijaan tämän neitosen ojentaa maailman kansoja tästä vääryydestä, kuinka kaiken maailman semi-venäläiset alkoholistit (kyllä, tämäkin kävi ilmi keskustelussa) pilaavat kunnollisten ja ehtojen skandinaavien maineen maailmalla.
Olisitte ystäväni olleet kyllä ylpeitä diplomaatin taidoistani tässä keskustelussa. Poissa olivat vanhat kiukunpurkaukseni ja ei niin harkitut takaisinheitot. Keskityin lähinnä vain nauramaan sisäisesti. Olen toverit muuttunut mies!
tiistai 19. toukokuuta 2009
tiistai 12. toukokuuta 2009
Kohtaamisia Berliinissä.
Berliinissä, ihmisten kaupungissa tapahtuu hyvässä ja pahassa...
Illalla kevellessämme kotiin läheisen spätkaufin ohi:
Junnu: "Oh, Good evening ladies!" (päälle pieni kumarrus ja lippis pois päästä)
Me: Hämmentyneitä katseita. Naurua ja mutinaa siitä, miten kaiken maailman hullut päästetäänkin kaduille riehumaan.
Lähithaikussani:
- "Moi, ottaisin ton numeron 67.".
- "Ai minkä? 76?"
- "Eikun 67"
- "Jaa jaa 73"
- "Eikun 67"
- "Ai 67? Miksette heti sanonut..."
Mä vannon, ne tyypit vihaa mua siellä.
Ystävän luona Pankow´ssa hänen ensimmäisenä iltanaan Berliinissä:
Alakerran mies valittaa metelistä, joka syntyy siitä, että istun lattialla ja kaksi muuta asunnossa oleilevaa lukevat itsekseen akkainlehteä. Kymmenen minuutin kuluttua valituksesta oveen hakataan nyrkillä. Paikalle on soitettu poliisit metelöintimme takia. Poliisit vaativat papereita ja ovat heittämessä meitä kaikkia (siis myös kotonaan ollutta ystävääni) ulos asunnosta, jossa heidän mukaansa laittomasti oleskelemme. Raivostuneena huudan saksaksi (kielitaito syntyy aggressiosta) poliiseille näiden olevan paikalla vain, koska alakerran hullu (jolla on vauva, kuten poliist minulle totesivat. Ai jaa, no sittenhän se ei voi olla hullu) huomasi meidän olevan ulkomaalaisia. Virhe. Meinasin lähteä virkavallan loukkaamisesta kamarille. Onnekseni en käyttänyt saksalaisten ruton tavoin kammoamaa N-sanaa. Huomio: Älä kerro natsisialle sen olevan natsisika. Saattaa loukata sen herkkää sielua.
Fudismatsissa:
Edessämme istuva herrashenkilö kääntyy kysymään mitä kieltä puhumme. Herra näet luuli meidän puhuvan espanjaa. Vastaamme. Kuultuaan vastauksemme miehen kasvoille leviää tietävä ilme ja tiedämme mitä on tulossa: "Tiesittekö, että suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä?" Tiedettiinhän me. Oltiinhan juuri jälleen kerran kuultu se stdionin ulkopuolella eräältä fudisfanilta. Mitä nää on oikeen oppineet koulussa?
Samaisessa spätkaufissa klo 02.30:
- "Joo vaan tää pullo schorlea."
- "Muistitteko jo kääntää kellot?"
- "Ai tänäänkö se on?"
- "Juu, tänään. Kello onkin siis jo 03.30. Aika mennä nukumaan!"
- "Menenhän minä..."
Matkalla lasilliselle läheiseen trendikapakkaan:
Keski-ikäinen humaltunut henkilö röyhtäisee kuuluvasti kadun toisella puolella. Huomattuaan minut hämmentyy ja pyytää vuolaasti anteeksi käytöstään. Totean siihen, että "Eipä mitään". Vastauksena kommentiini saan palasen saksalaisten uskomatonta kohteliaisuusrepertuaaria: "Ah, niin kilttiä teiltä, junge Frau!"
Luennolla:
- "Onko kellään tietokonetta mukana? Tarvitsisin lainaan luentokalvoja varten."
- "Joo, on mulla"
- "Mitä kieltä tää kone puhuu? Ruotsia vai?"
- "Eikun suomea"
- "Ahaa!" Luennon jälkeen: "Kiitos luennon pelastamisesta."
- "Joo, ei kestä."
- "Tulen aina muistamaan sinut sinä avuliaana oppilaana Ruotsista."
Selvä. Yritä nyt näitä sitten kouluttaa. Ihan sama.
LKK
Illalla kevellessämme kotiin läheisen spätkaufin ohi:
Junnu: "Oh, Good evening ladies!" (päälle pieni kumarrus ja lippis pois päästä)
Me: Hämmentyneitä katseita. Naurua ja mutinaa siitä, miten kaiken maailman hullut päästetäänkin kaduille riehumaan.
Lähithaikussani:
- "Moi, ottaisin ton numeron 67.".
- "Ai minkä? 76?"
- "Eikun 67"
- "Jaa jaa 73"
- "Eikun 67"
- "Ai 67? Miksette heti sanonut..."
Mä vannon, ne tyypit vihaa mua siellä.
Ystävän luona Pankow´ssa hänen ensimmäisenä iltanaan Berliinissä:
Alakerran mies valittaa metelistä, joka syntyy siitä, että istun lattialla ja kaksi muuta asunnossa oleilevaa lukevat itsekseen akkainlehteä. Kymmenen minuutin kuluttua valituksesta oveen hakataan nyrkillä. Paikalle on soitettu poliisit metelöintimme takia. Poliisit vaativat papereita ja ovat heittämessä meitä kaikkia (siis myös kotonaan ollutta ystävääni) ulos asunnosta, jossa heidän mukaansa laittomasti oleskelemme. Raivostuneena huudan saksaksi (kielitaito syntyy aggressiosta) poliiseille näiden olevan paikalla vain, koska alakerran hullu (jolla on vauva, kuten poliist minulle totesivat. Ai jaa, no sittenhän se ei voi olla hullu) huomasi meidän olevan ulkomaalaisia. Virhe. Meinasin lähteä virkavallan loukkaamisesta kamarille. Onnekseni en käyttänyt saksalaisten ruton tavoin kammoamaa N-sanaa. Huomio: Älä kerro natsisialle sen olevan natsisika. Saattaa loukata sen herkkää sielua.
Fudismatsissa:
Edessämme istuva herrashenkilö kääntyy kysymään mitä kieltä puhumme. Herra näet luuli meidän puhuvan espanjaa. Vastaamme. Kuultuaan vastauksemme miehen kasvoille leviää tietävä ilme ja tiedämme mitä on tulossa: "Tiesittekö, että suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä?" Tiedettiinhän me. Oltiinhan juuri jälleen kerran kuultu se stdionin ulkopuolella eräältä fudisfanilta. Mitä nää on oikeen oppineet koulussa?
Samaisessa spätkaufissa klo 02.30:
- "Joo vaan tää pullo schorlea."
- "Muistitteko jo kääntää kellot?"
- "Ai tänäänkö se on?"
- "Juu, tänään. Kello onkin siis jo 03.30. Aika mennä nukumaan!"
- "Menenhän minä..."
Matkalla lasilliselle läheiseen trendikapakkaan:
Keski-ikäinen humaltunut henkilö röyhtäisee kuuluvasti kadun toisella puolella. Huomattuaan minut hämmentyy ja pyytää vuolaasti anteeksi käytöstään. Totean siihen, että "Eipä mitään". Vastauksena kommentiini saan palasen saksalaisten uskomatonta kohteliaisuusrepertuaaria: "Ah, niin kilttiä teiltä, junge Frau!"
Luennolla:
- "Onko kellään tietokonetta mukana? Tarvitsisin lainaan luentokalvoja varten."
- "Joo, on mulla"
- "Mitä kieltä tää kone puhuu? Ruotsia vai?"
- "Eikun suomea"
- "Ahaa!" Luennon jälkeen: "Kiitos luennon pelastamisesta."
- "Joo, ei kestä."
- "Tulen aina muistamaan sinut sinä avuliaana oppilaana Ruotsista."
Selvä. Yritä nyt näitä sitten kouluttaa. Ihan sama.
LKK
Sosiologialla kylläst(yt)etty.
Rakkahat. Kävi niin kuin arvelinkin ja innokas päivitystahtini hiipui viikon ahkeran postaamisen jälkeen minimiin. Viime aikoina olen ollut lähinnä koulussa tai humalassa. Toistaiseksi en kyllä vielä yhtä aikaa, vaikka myönnettäköön, että tekisi kovin mieli. Kurssit ovat olleet jälleen täyttä sontaa, johtuen siitä, etä olen tyhmyyksissäni valinnut lähes pelkästään puhdasta sosiologiaa. Siis voi jeesus mitä hiusten halkomista. Mikä on yhteisö? Onko niitä olemassa? Onko naapurusto yhteisö? Onko yhteisö naapurusto? Onko naapurustoja lainkaan olemassa? Entä jos kaikki onkin vaan kuvitelmaa ja elämme matrixissa.... Ok, lopun saatoin keksiä, mutta pikkuriikkiset soliaalipoliitikon aivoni ovat yleensä tiistain jälkeen täysin lukossa ja sekaisin. Tarvitsen tauon! Antakaa mulle vaikka elämänpolitiikkaa tai jotain. Jotain! Apua!
Onneksi sosiologisen käsityksen mukaan määriteltyä elämääni pääsee pakoon kunnon vanhakantaisella eskapismilla. Tämähän tunnetaan siis yleensä alkoholin liikakäyttönä. Neidit Äl (anteeksi siis Aa) ja Hoo olivat täällä pikavisiitillä ja heidän mukanaan saapui myös tuulahdus vanhaa kunnon PJ-elämää. Puuttui vain haalarit ja Roomis, kun kolmisin tuhosimme tuliais-Gousanderin puistossa yömyöhään loikoillen. Aika hyvin tuli myös illan aikana ilmi, että A-P Nikkola ei taida asua täällä Friedrichshainissa päin. Ällällä on tästä empiiristä todistusaineistoa... Seuraavana päivänä olo olikin sen verran hapokas, että muistin taas erittäin hyvin miksi olin alunperin päättänyt siirtyä lopullisesti täällä omaksumiini sivistyneisiin eurooppalaisiin juomatapoihin. Joita tietysti kunniakkaasti noudatin seuraavan viikon vappupiknikillä. (johtuen siitä, että edellinen ilta oli venynyt pitkäksi. Tiedättekö muuten mikä on maailman ylimielisin, mutta silti niin kiehtova olento? No, se on norjalainen...)
Kammottava alkoholipostaus tästä tuli. Asiaan: Olen siis oikeasti tehnyt muutakin kuin vain katsellut pullon pohjaa. Oikeasti Äiti! Pari viikkoa sitten täällä järjestettiin ensimmäisen kerran Lange Nacht der Opern und Theater -tapahtuma. Siinä eri kulttuurilaitokset esittelivät pieniä pätkiä tuotannoistaan ja eri teatterien välillä liikuttiin vain tarkoitusta varten varatuilla busseilla. Näimme hieman oopperaa, epämääräisiä taidesekoiluja ja tietysti vanhaa kunnon Shakespearea, johon oli muuten kiinnostavaa kyllä yhdistetty paljon alastomuutta. Turkalle tiedoksi, että osaavat ne tämän lavalla riisumisen ja "shokeeramisen" täällä Saksassakin. Jäykkis-saksalaiset kikattivat kippurassa ja me saunan karaisemat suomalaiset pyörittelimme silmiämme. Olipas se kokeellista... hoh hoijaa. Saldona siis oikein mukava sekametelisoppa kulttuuria. Sitä korkeinta laatua. Parasta illassa oli kyllä ehkä sittenkin oopperan pihalla sijainnut Mumm-sampanjapiste. Lasi ehtaa kamaa eurolla... Pakkohan sitä oli maistaa. Sehän on kun laittaisi rahaa pankkiin. Elämä oli sen pienen hetken niin glamourillista! Nyt ymmärrän mistä Tuksu puhuu.
Seuraavat viikot meneekin muuten aika varmasti tiukasti kouluhommien parissa, koska haluan lomailla sitten heinäkuussa, kun hiekka tiimalasissa käy silloin jo todella vähiin. Voitte siis odottaa paljon postauksia blogiin ja erittäin paljon Facebookissa maleksimista. Seuraavana ohjelmanumeron tarjoaakin sitten Sisko pesueineen. Samalla tapaan myös perheemme uusimman jäsenen. Lapsesta tulee muuten varmasti tavallista normaalimpi, koska häntä on suojeltu vaikutukseltani kehityksen ensimmäiset kriittiset kuusi kuukautta... Heidän jälkeensä saapuukin sitten vuorostaan Herra Aa, ja sen vierailun tuhoisaa vaikutusta psyykelle korjataankin sitten terapiassa vielä vuosia vaihtariajan päättymisen jälkeen. Alakerran ukrainalaiset ovat kyllä luvanneet ottaa Herran hoteisiinsa muutamaksi päiväksi. Aalla ei liene vastaansanomista? Vai miten on?
Nyt tää lähtis kaupan kautta kotiin katsomaan illan laadukasta saksalaista tv-elokuvaa. Jawohl!
Tschüssi,
LKK
Onneksi sosiologisen käsityksen mukaan määriteltyä elämääni pääsee pakoon kunnon vanhakantaisella eskapismilla. Tämähän tunnetaan siis yleensä alkoholin liikakäyttönä. Neidit Äl (anteeksi siis Aa) ja Hoo olivat täällä pikavisiitillä ja heidän mukanaan saapui myös tuulahdus vanhaa kunnon PJ-elämää. Puuttui vain haalarit ja Roomis, kun kolmisin tuhosimme tuliais-Gousanderin puistossa yömyöhään loikoillen. Aika hyvin tuli myös illan aikana ilmi, että A-P Nikkola ei taida asua täällä Friedrichshainissa päin. Ällällä on tästä empiiristä todistusaineistoa... Seuraavana päivänä olo olikin sen verran hapokas, että muistin taas erittäin hyvin miksi olin alunperin päättänyt siirtyä lopullisesti täällä omaksumiini sivistyneisiin eurooppalaisiin juomatapoihin. Joita tietysti kunniakkaasti noudatin seuraavan viikon vappupiknikillä. (johtuen siitä, että edellinen ilta oli venynyt pitkäksi. Tiedättekö muuten mikä on maailman ylimielisin, mutta silti niin kiehtova olento? No, se on norjalainen...)
Kammottava alkoholipostaus tästä tuli. Asiaan: Olen siis oikeasti tehnyt muutakin kuin vain katsellut pullon pohjaa. Oikeasti Äiti! Pari viikkoa sitten täällä järjestettiin ensimmäisen kerran Lange Nacht der Opern und Theater -tapahtuma. Siinä eri kulttuurilaitokset esittelivät pieniä pätkiä tuotannoistaan ja eri teatterien välillä liikuttiin vain tarkoitusta varten varatuilla busseilla. Näimme hieman oopperaa, epämääräisiä taidesekoiluja ja tietysti vanhaa kunnon Shakespearea, johon oli muuten kiinnostavaa kyllä yhdistetty paljon alastomuutta. Turkalle tiedoksi, että osaavat ne tämän lavalla riisumisen ja "shokeeramisen" täällä Saksassakin. Jäykkis-saksalaiset kikattivat kippurassa ja me saunan karaisemat suomalaiset pyörittelimme silmiämme. Olipas se kokeellista... hoh hoijaa. Saldona siis oikein mukava sekametelisoppa kulttuuria. Sitä korkeinta laatua. Parasta illassa oli kyllä ehkä sittenkin oopperan pihalla sijainnut Mumm-sampanjapiste. Lasi ehtaa kamaa eurolla... Pakkohan sitä oli maistaa. Sehän on kun laittaisi rahaa pankkiin. Elämä oli sen pienen hetken niin glamourillista! Nyt ymmärrän mistä Tuksu puhuu.
Seuraavat viikot meneekin muuten aika varmasti tiukasti kouluhommien parissa, koska haluan lomailla sitten heinäkuussa, kun hiekka tiimalasissa käy silloin jo todella vähiin. Voitte siis odottaa paljon postauksia blogiin ja erittäin paljon Facebookissa maleksimista. Seuraavana ohjelmanumeron tarjoaakin sitten Sisko pesueineen. Samalla tapaan myös perheemme uusimman jäsenen. Lapsesta tulee muuten varmasti tavallista normaalimpi, koska häntä on suojeltu vaikutukseltani kehityksen ensimmäiset kriittiset kuusi kuukautta... Heidän jälkeensä saapuukin sitten vuorostaan Herra Aa, ja sen vierailun tuhoisaa vaikutusta psyykelle korjataankin sitten terapiassa vielä vuosia vaihtariajan päättymisen jälkeen. Alakerran ukrainalaiset ovat kyllä luvanneet ottaa Herran hoteisiinsa muutamaksi päiväksi. Aalla ei liene vastaansanomista? Vai miten on?
Nyt tää lähtis kaupan kautta kotiin katsomaan illan laadukasta saksalaista tv-elokuvaa. Jawohl!
Tschüssi,
LKK
perjantai 17. huhtikuuta 2009
Hei nyt oikeesti!
Kello on 10.46. Puolisen tuntia sitten istuin luokassa odottamassa koulutuspolitiikan seminaarin alkua. Olin tästä tuntia aikaisemmin vääntänyt itseni väkisin ylös vällyjen välistä ja jättänyt sohvalleni eilen kuukahtaneen neiti Ällän tuhisemaan tyytyväiyenä. Olin hieman katkera. Katkeruuttani ei ainakaan vähentänyt se seikka, että päästyäni yliopistolle istuin luokassa muiden oppilaiden kanssa odottamassa turhaan opettajaa saapuvaksi paikalle. Ilmeisesti myöskään perjantain kurssit eivät alakaan vielä tällä viikolla. Olen menettänyt toivoni lopullisesti.
Lukujärjestys alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muodostua. Olen kokeillut kursseja laidasta laitaan ja löytänyt muutamia vierailemisen arvoisiakin. Virheitäkin on joukkoon mahtunut, kuten tutkimusseminaari, jonka luulin olevan metodologian kurssi. Kävi ilmi, että kaikki muut paikalle saapuneet tekevät toista tai kolmatta vuotta väitöskirjaansa ja ovat nyt ajautuneet tutkimusmenetelmälliseen kriisiin ja kaipaavat lisäohjausta. Minulle kurssin ohjaajat ehdottivat, että voisin esitellä graduaihettani ja muut anatsivat ohjeita tai kommentteja. Lisäksi he ehdottivat, että voisin tehdä tämän jo ensi viikolla. Kurssi ei muuten kuulostaisi yhtään hullummalta, jos minulla vain olisi jo se selkeä graduaihe mielessä. Näin ei kuitenkaan ole. Tehtäisiin nyt vaan se kandikin ensin pois alta... Pitänee jotenkin yrittää kiemurrella pois siltä kurssilta.
Näin perjantaina katse on tietysti jo vakaasti seuraavassa viikonlopussa, mutta vielä enemmän odotan ensi viikon alkua, sillä rakkahin neiti Äl (niitä taitaa muuten jo olla aika monta tässä blogissa. Pitäisiköhän niitä alkaa numeroimaan?) saapuu vieraakseni maanantaina ja seuraamme sulostuttavan lisänsä tuo vielä neiti Äm torstaina. Vanhojen puheenjohtajien pre-Vappu -piknik on jo suunnitteilla. Saattaa tulla kosteahko viikko, eli nyt viikonloppuna pitää käyttäytyä ihmisiksi. Se on vain näillä keleillä niin kovin vaikeaa. Nyt kuljen jo toista viikkoa ilman sukkahousuja hameessa. Buhahahahaaaa, hajotkaa pakkaseen ;) Noh ei saa olla ilkeä. Kyllä se kesä vielä ihanaiseen Helsinkiinkin saapuu. Keep strong my brothers!
Tschüssi,
LKK
Lukujärjestys alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muodostua. Olen kokeillut kursseja laidasta laitaan ja löytänyt muutamia vierailemisen arvoisiakin. Virheitäkin on joukkoon mahtunut, kuten tutkimusseminaari, jonka luulin olevan metodologian kurssi. Kävi ilmi, että kaikki muut paikalle saapuneet tekevät toista tai kolmatta vuotta väitöskirjaansa ja ovat nyt ajautuneet tutkimusmenetelmälliseen kriisiin ja kaipaavat lisäohjausta. Minulle kurssin ohjaajat ehdottivat, että voisin esitellä graduaihettani ja muut anatsivat ohjeita tai kommentteja. Lisäksi he ehdottivat, että voisin tehdä tämän jo ensi viikolla. Kurssi ei muuten kuulostaisi yhtään hullummalta, jos minulla vain olisi jo se selkeä graduaihe mielessä. Näin ei kuitenkaan ole. Tehtäisiin nyt vaan se kandikin ensin pois alta... Pitänee jotenkin yrittää kiemurrella pois siltä kurssilta.
Näin perjantaina katse on tietysti jo vakaasti seuraavassa viikonlopussa, mutta vielä enemmän odotan ensi viikon alkua, sillä rakkahin neiti Äl (niitä taitaa muuten jo olla aika monta tässä blogissa. Pitäisiköhän niitä alkaa numeroimaan?) saapuu vieraakseni maanantaina ja seuraamme sulostuttavan lisänsä tuo vielä neiti Äm torstaina. Vanhojen puheenjohtajien pre-Vappu -piknik on jo suunnitteilla. Saattaa tulla kosteahko viikko, eli nyt viikonloppuna pitää käyttäytyä ihmisiksi. Se on vain näillä keleillä niin kovin vaikeaa. Nyt kuljen jo toista viikkoa ilman sukkahousuja hameessa. Buhahahahaaaa, hajotkaa pakkaseen ;) Noh ei saa olla ilkeä. Kyllä se kesä vielä ihanaiseen Helsinkiinkin saapuu. Keep strong my brothers!
Tschüssi,
LKK
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Saksalaisesta järjestelmästä päivää...
Kello on 8.49. Istun luokkahuoneesssa yhdessä muiden kurssin opiskelijoiden kanssa. Kurssin piti alkaa varttia yli, mutta opettajaa ei näy eikä kuulu. Ilmeisesti tänään ei järjestetä lainkaan opetusta aamulla. Kukaan ei vain ole jaksanut ilmoitaa siitä opiskelijoille, sillä koko talo on täynnä huoneesta toiseen harhailevia opinhimoisia sieluja. Täällä kiertää villi huhu, että koulu alkaisi vasta huomenna...
Lukukautta on kulunut puoli tuntia ja olen jo taas menettäyt toivoni tämän maan opiskelujärjestelmän suhteen...
LKK
Lukukautta on kulunut puoli tuntia ja olen jo taas menettäyt toivoni tämän maan opiskelujärjestelmän suhteen...
LKK
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Idän Synkkä Eksotiikka.
Hallo! Olen palannut turvallisesti kotikolooni Berliiniin raisulta Puolan seikkailultamme. Matkalla käveltiin paljon, syötiin hyvin, maisteltiin hyvin kohtuullisesti paikallisia panimotuotteita, naurettiin ja harjoiteltiin ahkerasti Puolaa. Alkaa muuten jo sujua melkoisen hyvin. Piwoa tänne! Näimme vanhaa kaupunkia ja vierailimme jopa uutukaisessa kauppakeskuksessa ihailemassa Puolalaista muotia (H&M, Promod, C&A, Only…) joten eksotiikkaa todella riitti päivien täytteeksi. Siihen ”oikeaan” puolalaisuuteen törmäsimme lauantai-iltana kun osuimme keskelle uskonnollista vaellusta, joka tunnetaan Puolassa nimellä ”tulen siunaaminen”. Siinä sotilaat kantoivat tuliämpäreitä ja papi saarnasi kulkueen edellä. Kriipeintä oli se, kun tuhatpäinen joukko alkoi papin johdolla laulaa jotain itkuvirttä vanhankaupungin kaduilla vaellellessaan. Nousi kyllä karvat pystyyn kyllä meillä pakanoilla, jäätyämme sen kulkueen keskelle loukkuun. Seuraavana päivänä ihmiset vaelsivat taas kirkolle koristeltujen ruokakorien kanssa. Mekin saimme neiti Een kanssa koristellut kananmunat turisteina kaduilla pyöriessämme. Tunsimme olomme hyvin pääsiäistyneiksi.
Varsova tarjoaa Routalemmen Pekkaa mukaillen jännää synkkää mystiikkaa. Kaupunki oli oikeastaan hyvin paljon vähemmän ”itää” ja hyvin paljon enemmän modernia liikekeskusta, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellut. Jopa opaskirjan mukaan ”hapankaalintuoksuinen Praga” oli oikeastaan vain siisti peruslähiö isoilla kolossimaisilla kerrostaloilla. Hieman pettynyt siis oli hän. Näkyy vanha itämeininki kuitenkin vielä jotenkin tämänkin nykyisen länkkärikaupungin kaduilla. Seuraavassa lyhyt lista huomioistani: 1) Raitiovaunuista todella iso prosentti on vanhaa 60-luvun kalustoa. Kaltaiselleni spora-diggarille hunajata, 2) Vokuhilat! Vanhat kunnon takatukat, mallia ”puolalainen mäkihyppääjä”, ovat edelleen voimissaan miesten muodissa 3) Hapankaali on halpaa ja helposti saatavilla 4) Lasiin ei syljetä, edes aamulla 5) Lepardikuosi on edelleen todella pop naisten vaatetuksessa. Nuorten ja vanhojen leidien päitä ja raajoja peittää harvinaisen usein ko. kuolematon eläinkuosi. Kunnon itänostalgiamatkailuun suosittelen kuitenkin valitsemaan toisen kaupungin tai jopa toisen maan. Ukraina on kuulemma kova mesta, mutta salaisen perimätiedon mukaan todellinen Euroopan musta aukko löytyy kuitenkin Valko-Venäjältä. Ehkä suuntaankin vielä syvemmälle itään ennen lopullista paluutani vain vähäisesti suomettuneeseen kaupunkiini. Varsova oli mukavan helppo ensiaskel itämatkailussani.
Loma on nyt takana ja edessä häämöttää pelottavan lähellä kova paluu arkeen. Koulu alkaa tällä viikolla ja kurssitkin on, uskokaa tai älkää, jo valittuina. Kesälukukaudella aion opiskella vähän lisää migraatio-teoriaa ja löysinpä oikein kiinnostavan kuuloisen kurssin eurooppalaisesta identiteetistä. Saapa sitten nähdä kuinka paljon saan näistäkään kursseista lopulta hyväksiluettua Helsingissä, mutta sivistänpähän sentään itseäni muutenkin kuin vain halpaa punaviiniä kapakoissa kittaamalla. Ainakin miljardit saksankurssini pitäisi jotenkin saada plakariin myös Suomessa… Kuten aina lukukauden alussa, tavoitteet ovat korkealla, mutta jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa, niin kursseista suoritetuiksi päätyy lopulta puolet aloitetuista. Eipä sitä nyt pidä mennä itseään liikaa rasittamaan. Ehtii sitä sitten vanhana työelämässäkin raataa. Noh, ehkä ei meidän alalla.
Jees,
LKK
Varsova tarjoaa Routalemmen Pekkaa mukaillen jännää synkkää mystiikkaa. Kaupunki oli oikeastaan hyvin paljon vähemmän ”itää” ja hyvin paljon enemmän modernia liikekeskusta, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellut. Jopa opaskirjan mukaan ”hapankaalintuoksuinen Praga” oli oikeastaan vain siisti peruslähiö isoilla kolossimaisilla kerrostaloilla. Hieman pettynyt siis oli hän. Näkyy vanha itämeininki kuitenkin vielä jotenkin tämänkin nykyisen länkkärikaupungin kaduilla. Seuraavassa lyhyt lista huomioistani: 1) Raitiovaunuista todella iso prosentti on vanhaa 60-luvun kalustoa. Kaltaiselleni spora-diggarille hunajata, 2) Vokuhilat! Vanhat kunnon takatukat, mallia ”puolalainen mäkihyppääjä”, ovat edelleen voimissaan miesten muodissa 3) Hapankaali on halpaa ja helposti saatavilla 4) Lasiin ei syljetä, edes aamulla 5) Lepardikuosi on edelleen todella pop naisten vaatetuksessa. Nuorten ja vanhojen leidien päitä ja raajoja peittää harvinaisen usein ko. kuolematon eläinkuosi. Kunnon itänostalgiamatkailuun suosittelen kuitenkin valitsemaan toisen kaupungin tai jopa toisen maan. Ukraina on kuulemma kova mesta, mutta salaisen perimätiedon mukaan todellinen Euroopan musta aukko löytyy kuitenkin Valko-Venäjältä. Ehkä suuntaankin vielä syvemmälle itään ennen lopullista paluutani vain vähäisesti suomettuneeseen kaupunkiini. Varsova oli mukavan helppo ensiaskel itämatkailussani.
Loma on nyt takana ja edessä häämöttää pelottavan lähellä kova paluu arkeen. Koulu alkaa tällä viikolla ja kurssitkin on, uskokaa tai älkää, jo valittuina. Kesälukukaudella aion opiskella vähän lisää migraatio-teoriaa ja löysinpä oikein kiinnostavan kuuloisen kurssin eurooppalaisesta identiteetistä. Saapa sitten nähdä kuinka paljon saan näistäkään kursseista lopulta hyväksiluettua Helsingissä, mutta sivistänpähän sentään itseäni muutenkin kuin vain halpaa punaviiniä kapakoissa kittaamalla. Ainakin miljardit saksankurssini pitäisi jotenkin saada plakariin myös Suomessa… Kuten aina lukukauden alussa, tavoitteet ovat korkealla, mutta jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa, niin kursseista suoritetuiksi päätyy lopulta puolet aloitetuista. Eipä sitä nyt pidä mennä itseään liikaa rasittamaan. Ehtii sitä sitten vanhana työelämässäkin raataa. Noh, ehkä ei meidän alalla.
Jees,
LKK
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Puolaa aloittelijoille.
Leute terveiset Puolasta, kasittamattoman kielen ja halpain hintain maasta.
Enpa olekaan pitkaan aikaan matkannut maassa, jonka kielesta ei saa yksinkeraisesti mitaan tolkkua. Lattareissa sentaan saattoi arvata, mita sanat voisivat mahdollisesti tarkoittaa, mutta taalla ei mistaan voi paatella yhtaan mitaan... Varmaa on vain se, etta sanassa esiintyvat seuraavat kirjaimet WZCS yleensa viela tassa jarjestyksessa. Varsovassa onneksi lahes kaikki puhuvat englantia ja vielapa erittain hyvin. Voisivat berliininkin asiakaspalvelijat ottaa puolalaisista kollegoistaan hieman mallia.
Saavuimme neiti Een kanssa siis Varsovaan eilen ja arvasimme (vielapa oikein) milla pysakilla meidan tulisi jaada pois. Pienen eksymisen ja pitkan kavelylenkin jalkeen saavuimme hostellillemme, joka on takuulla siistein koskaa nakemistani. Harmillisesti kyllakin oinen melutaso oli aikamoinen. Varsova on kuulemma uusi Berliini (siinahan yrittavat) biletystietoisten nuorten joukossa ja kaikki ranskalaiset, italialaiset ja tietysti pakolliset jenkit ovatkin selvasti kaupungin jo keksineet. Eipa siina muuten mitaan, mutta kun heratys oli lahtoaamunamme neljan jalkeen ja korvatulpatkin unohtuivat kotiin, niin hotellissa yritti epatoivoisesti huudon keskella silmiaan ummistaa yksi helevetin tyytyvainen LKK. Ensi yona aion kostaa ja riehua oikein olan takaa kannissa.
Varsova on kaupunkina oikein vastaanottavainen turistikaupunki ja voinkin sita hyvilla mielin suositella ensiaskeleeksi Puolaan. Hinnatkaan eivat paata huimaa. kalja (0,5l) maksaa siina kaksi euroa ja sehan onkin sitten tytot ja pojat astetta vahvempaa bishofshofenia. Kylla kelpaa. Nyt menen laittamaan naaman kuntoon, silla suuntaamme illaksi Varsovan skenen ytimeen. Kuinkas muutenkaan. Myohemmin lisaa uutisia.
LKK
Enpa olekaan pitkaan aikaan matkannut maassa, jonka kielesta ei saa yksinkeraisesti mitaan tolkkua. Lattareissa sentaan saattoi arvata, mita sanat voisivat mahdollisesti tarkoittaa, mutta taalla ei mistaan voi paatella yhtaan mitaan... Varmaa on vain se, etta sanassa esiintyvat seuraavat kirjaimet WZCS yleensa viela tassa jarjestyksessa. Varsovassa onneksi lahes kaikki puhuvat englantia ja vielapa erittain hyvin. Voisivat berliininkin asiakaspalvelijat ottaa puolalaisista kollegoistaan hieman mallia.
Saavuimme neiti Een kanssa siis Varsovaan eilen ja arvasimme (vielapa oikein) milla pysakilla meidan tulisi jaada pois. Pienen eksymisen ja pitkan kavelylenkin jalkeen saavuimme hostellillemme, joka on takuulla siistein koskaa nakemistani. Harmillisesti kyllakin oinen melutaso oli aikamoinen. Varsova on kuulemma uusi Berliini (siinahan yrittavat) biletystietoisten nuorten joukossa ja kaikki ranskalaiset, italialaiset ja tietysti pakolliset jenkit ovatkin selvasti kaupungin jo keksineet. Eipa siina muuten mitaan, mutta kun heratys oli lahtoaamunamme neljan jalkeen ja korvatulpatkin unohtuivat kotiin, niin hotellissa yritti epatoivoisesti huudon keskella silmiaan ummistaa yksi helevetin tyytyvainen LKK. Ensi yona aion kostaa ja riehua oikein olan takaa kannissa.
Varsova on kaupunkina oikein vastaanottavainen turistikaupunki ja voinkin sita hyvilla mielin suositella ensiaskeleeksi Puolaan. Hinnatkaan eivat paata huimaa. kalja (0,5l) maksaa siina kaksi euroa ja sehan onkin sitten tytot ja pojat astetta vahvempaa bishofshofenia. Kylla kelpaa. Nyt menen laittamaan naaman kuntoon, silla suuntaamme illaksi Varsovan skenen ytimeen. Kuinkas muutenkaan. Myohemmin lisaa uutisia.
LKK
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
