Koulua? Mitä se on?

Kurssit ovat pyörähtäneet käyntiin ja voin kertoa että luennon kuunteleminen saksaksi on lähestulkoon yhtä tylsää kuin suomeksikin. Sillä erotuksella toki, että oikeastaan ymmärrän vain siinä sellaiset 20-30 prosenttia. Kaiken voi sitten kuitenkin lukea myöhemmin pakollisista artikkeleista. Koulussa käyminen ja oppiminen tuntuu hieman tahmealta niin pitkän tauon jälkeen, mutta oikeastaan on ihan mukavaakin, kun elämään on taas astunut tietty rytmi ja rutiini. Enää ei riekuta ulkona viikolla aamuun asti, vaan nyt nukkumaan pitää pyrkiä jo aamuyön tunneilla siinä neljän maissa. Onneksi suurin osa luennoista alkaa vasta iltapäivällä ja onpahan yksi luento iloisesti kuudesta kahdeksaan illalla. Siinä alkaa jo askel painaa... Kiusallisinta tunneilla on kuitenkin yksitellen suoritettavat esittelyt, saksaksi totta kai. "Hei olen Erasmus-opiskelija ja ja ja..." Ja kaikki saksalaiset kuuntelee ja odotttaa että torvi ulkkari saisi jotain ulos suustaan. Noh, selavii. Onneksi saksalaiset on kuitenkin hyvin kohteliaita, joskaan ei aina niin kärsivällisiä.

Kouluviikot eivät varmaankaan tuntuisi niin rankoilta, jos viikonloppuisin ottaisi elon hieman rauhallisemmin. Perjantaina olimme saksalaisissa bileissä paikassa, joka oli galleria/asunto/yrttikauppa. Mitä yrttejä kaupasta maailmalle tarjottiin ei käynyt ilmi. Tuskin pelkkää basilikaa. Loppuillasta olen kuitenkin päätynyt omituiseen kapakkaan villaviltin alle juomaan halpaa kaljaa. Sänkyyn raikulipoikanne on kupsahtanut siinä seitsemän aikaan. Edellä mainitun seikkailun jälkeen ei liene yllättävää, että lauantaina otin rauhallisesti ja päädyin kotiin jo ennen kolmea. Ei huono suoritus berliiniläiseksi viikonlopuksi! Syy aikaiseen iltaan oli seuraavan päivän retki Sachsenhausenin keskitysleirille. Ei varsinaisesti se paikka, jossa haluaa potea kammottavaa kanuunaa. Leiri oli kokemuksena kiinnostava, mutta ei lainkaan niin rankka tai kammottava kuin olin etukäteen kuvitellut. Suurin osa alkuperäisistä rakennuksista oli jo tuhoutunut tai tuhottu ja valokuvia ja muutahan nyt jokainen on nähnyt jo varmasti aikaisemminkin. Suurimman vaikutuksen teki varmaankin leirin koko, josta voi vain päätellä kuinka paljon kärsimystä sinne on mahtunut. Ehkä pieni vakavoituminen ei tehnyt minullekaan pahaa paheellisen Berliinin-elämäni keskellä. Nyt voi sitten taas kai rellestää? Oder...?

Mutta siis rankka kouluviikko täynnä kielellistä nöyryytystä edessä, mutta onneksi pian on jälleen viikonloppu ja ystävämme Mr. Peen Halloween-bileet. Asuni on suuri salaisuus ja samalla myös takuuvarma menestys. Tarkoituksena on sitten bileistä painaa Mitten suurimpaan klubiin samoissa releissä, joten tämän neitosen kannattaa ainakin pysytellä kaukana Oranienburgerstraßelta, ettei tule kiusallisia sekaannuksia kyseisen alueen ammatinharjoittajien kanssa...

Nyt painun kotiin lukemaan Pierreä saksaksi ja illalla on sitten ensimmäisen Erasmus-ystävän läksiäiset. Herra Jii kipittää takaisin pohjoiseen (maitojunalla sanon minä;) ja me loput jäämme tänne pitämään ulkomaisten opiskelijoiden mainetta yllä.

Tschüss,
LKK