Grüß Gott! Mir san aus Bayern.

Talvi on saapunut Berliiniin! Täällä talvi aloitetaan suomalaiseen tapaan kalenterin eikä säätilan mukaan, joten lauantaina berliiniläisten henkinen lämpömittari pamahti pakkasen puolelle. Talven tulolla on seurauksena ainostaan se, että kaikki kapakat tarjoilevat Glühweinia ja että talvivaatteet siirtyvät pian alennuskorin puolelle. Molemmat sopivat allekirjoittaneelle kuin curry-kastike makkaralle.

Syksyn loppua juhlittiin railakkaasti yhdysvaltalaisen ystävämme järjestämissä Halloween-juhlissa viime perjantaina. Kiitos vain Herra Peelle. Kuten otsikostakin ilmenee esinnyimme yhdessä Herra Ämmän ja Neiti Ällän kanssa baijerilaisena uskovaisperheenä. Naamakirjasta saattanette löytää piakkoin paljastavaa kuvamateriaalia ja kiitos siitä kuuluu taas Herra GeeJiille. Itse olin Hildegard, ahkera kotirouva, joka edusti olueenmenevän miehensä Alfonsin (Alfons trinkt kein Wein!) ja tyhjäpäisen lapsensa Marien kanssa tämän eteläisimmän Bundeslandin hienoimpia ominaisuuksia: alkoholismia, kiihkouskovaisuutta ja käsittämätöntä murretta (kts. otsikko: Wir sind aus Bayern). Olimme luonnollisesti menestys bileissä, mutta baarissa vasta riemu repesikin. Onneksi berliiniläiset ovat tottuneet näkemään kaikenlaista. Tähän sisältyy mm. baarissa pöydillä tanssinut seitsemänkymppinen ukkeli, joka muistutti parrassaan ja karvahatussaan erehdyttäyästi pakkasukkoa. Ukkeli tamppasi menemään itseään viisikymmentä vuotta nuorempien seassa aamukuuteen saakka samalla kun aina välillä puhalteli saippuakuplia. Toistan: Berliinissä tottuu kaikennäköiseen hullutukseen.

Hullutuksesta ja tottumisesta tulikin mieleeni, että edellisessä postauksessani mainittu kotitaloni tissibaari taitaa harjoittaa myös hieman muuta toimintaa. Eilen palattuani ihan ihmisten aikaan kotiin jazz-keikalta, näin kuinka joku baarin itäihmeistä viehkeästi kiehnäten saatteli jotain vähemmän viehkeää äijää baarin sisäovea vastapäätä sijaitsevaan asuntoon. Tuskinpa setä oli ihan henkisillä ominaisuuksillaan parikymppisen tyttelin mukaansa napannut. Mikäpäs siinä sitten muuta kuin, että: "Guten Abend noch" ja pokkana ohi oman rapun suojiin hihittelemään. Laillistahan tuo täällä on, että Grüß Gott vaan kinkkisestä Berliinistä.

Nyt tämä pikainen postaus on lopussa ja suuntaan nokkani kohti kotia. Pitää siivota hieman ennen kuin ihmiset saapuvat kämpilleni kannustamaan Obaman voittoon. Onneksi huomenna on vapaata...

Tschüsi!
LKK