Kello on 10.46. Puolisen tuntia sitten istuin luokassa odottamassa koulutuspolitiikan seminaarin alkua. Olin tästä tuntia aikaisemmin vääntänyt itseni väkisin ylös vällyjen välistä ja jättänyt sohvalleni eilen kuukahtaneen neiti Ällän tuhisemaan tyytyväiyenä. Olin hieman katkera. Katkeruuttani ei ainakaan vähentänyt se seikka, että päästyäni yliopistolle istuin luokassa muiden oppilaiden kanssa odottamassa turhaan opettajaa saapuvaksi paikalle. Ilmeisesti myöskään perjantain kurssit eivät alakaan vielä tällä viikolla. Olen menettänyt toivoni lopullisesti.
Lukujärjestys alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muodostua. Olen kokeillut kursseja laidasta laitaan ja löytänyt muutamia vierailemisen arvoisiakin. Virheitäkin on joukkoon mahtunut, kuten tutkimusseminaari, jonka luulin olevan metodologian kurssi. Kävi ilmi, että kaikki muut paikalle saapuneet tekevät toista tai kolmatta vuotta väitöskirjaansa ja ovat nyt ajautuneet tutkimusmenetelmälliseen kriisiin ja kaipaavat lisäohjausta. Minulle kurssin ohjaajat ehdottivat, että voisin esitellä graduaihettani ja muut anatsivat ohjeita tai kommentteja. Lisäksi he ehdottivat, että voisin tehdä tämän jo ensi viikolla. Kurssi ei muuten kuulostaisi yhtään hullummalta, jos minulla vain olisi jo se selkeä graduaihe mielessä. Näin ei kuitenkaan ole. Tehtäisiin nyt vaan se kandikin ensin pois alta... Pitänee jotenkin yrittää kiemurrella pois siltä kurssilta.
Näin perjantaina katse on tietysti jo vakaasti seuraavassa viikonlopussa, mutta vielä enemmän odotan ensi viikon alkua, sillä rakkahin neiti Äl (niitä taitaa muuten jo olla aika monta tässä blogissa. Pitäisiköhän niitä alkaa numeroimaan?) saapuu vieraakseni maanantaina ja seuraamme sulostuttavan lisänsä tuo vielä neiti Äm torstaina. Vanhojen puheenjohtajien pre-Vappu -piknik on jo suunnitteilla. Saattaa tulla kosteahko viikko, eli nyt viikonloppuna pitää käyttäytyä ihmisiksi. Se on vain näillä keleillä niin kovin vaikeaa. Nyt kuljen jo toista viikkoa ilman sukkahousuja hameessa. Buhahahahaaaa, hajotkaa pakkaseen ;) Noh ei saa olla ilkeä. Kyllä se kesä vielä ihanaiseen Helsinkiinkin saapuu. Keep strong my brothers!
Tschüssi,
LKK
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvin kai siellä tarkenee kun on koko ajan jäänestoaineet hollilla :)
Tänään just kävelin kauppaan toppatakissa ja pipo päässä niin et joo, hajotaan pakkaseen!
t. Sisko
Mä voin olla neiti A. Ei mee ällät sekaisin.
Juuri mietin soittavani sulle että otanko talvisaappaat ja talvitakin mukaan mutta enpä siis taida ottaa... :)
Lähetä kommentti