Tour de Deutschland!

Heihei kaikki ihanaiset. Olen saanut kuulla hälyttäviä huhuja siitä, että tätä blogia itse asiassa lukee joku. Pitänee siis tiivistää (reippaasti) julkaisutahtia ja laatua. Ensimmäiseen lupaukseen kykenen varmasti, toisesta en mene vannomaan. Tämän innoittamana julkaisen kaksi postausta samana päivänä. Aikamoista, eikö! No niin, se matka. Varautukaa pitkään tekstiin. Tourimme kulki siis Essenin kautta Kölniin ja sieltä lopulta Baijerin sydämeen Müncheniin. Lisäksi teimme ekskursion himmeään Neuschwansteinin linnaan. Seurueeseen kuului lisäkseni ystäväni neiti Pee ja Baijerin osuudelle olimme onnekkaita saadessamme vahvistukseksemme Italian kiertomatkaltaan palanneen neiti Aan. Essenin osuudesta laitoinkin jo paikan päältä selvennyksen, joten ei siitä sen enempää, paitsi että hulvatonta oli ja nyt odotamme kauhunsekaisin tuntein vastavierailua, josta koituu takuuvarmasti täysin räävitöntä menoa Berliinin yössä.

Köln
Kuten Ultra Bra laulaa: olen ”nähnyt Kölnin tuomiokirkon”. Ja näkemistä siinä tosiaan olikin! Moista laitosta tuskin tulen kovin montaa elämäni aikana katsastamaan. Koko on aivan älytön suorastaan naurettava ja koristeellisuudessa hörhelön ja ulokkeiden vetää pohjat jopa Riitta Väisäsen nenän edestä. Montakohan ihmishenkeä senkin pytingin ulkoseinien kaivertamisessa on kuollut? Taivaspaikka ollut liene näin taattu… Sisältä kirkko ei ollut aivan yhtä über, muuten kuin kooltaan. Reippaina matkaajina päätimme kiivetä kirkon torniin, joka ainakin omalta osaltani oli suuri virhe. Meinasin jättää leikin kesken siinä vaiheessa, kun kiivettävänä oli metalliset ”varaportaat”, joista näki totta kai mukavasti läpi. Taju oli mennä, mutta kattoon tuijotellen, onnistuin kuitenkin rahtaamaan ruhoni kaikki 550 porrasta kohti taivaita. Juoksentelevat ja rappusia heiluttelevat teinit saivat kyllä aika pahaa pasia osaltamme ja jopa aina kohtelias neiti Pee joutui hieman niille älähtämään. Hah. Mutta siis juu Vuokko, Kerkko ja kumppanit tietävät mistä puhuvat: Kirkko on ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Muutenkin Köln pääsi suosikkikaupunkieni listalle lähes välittömästi. On vaikea sanoa johtuiko se hostelliamme vastapäätä sijainneen talon parvekkeelle sijoitetusta life size –kokoisestä hevospatsaasta, all you can eat –sushi-buffetista vai kaupungin käsittämättömistä ostosmahdollisuuksista. Luulen että pihkaantumiseni muuttui vakavammanlaatuiseksi ihastukseksi viimeistään Kölnin opiskelijakaupunginosan vilkkaissa ravintoloissa ja suoranaiseksi rakkaudeksi tunteeni sulivatkin sitten aivan valtavassa American Apparellin –liikkeessä. Miksei meillä Berliinissä? Monen vuoden hiljaiselon jälkeen The Material Girl on taas täällä!

München
Mir san aus Bayern! Joo ja mitään muuta ei sitten baijerista tajuttukaan. Yhdeksän tunnin öisen junamatkan jälkeen (jossa mukana melkein kolmen tunnin vaihto jääkylmällä ja suljetulla Stuttgartin asemalla) emme olleet varsinaisesti vastaanottavaisimmalla tuulella mitä tulee baijerilaiseen mongerrukseen. Ei siitä voi oikeasti tajuta sanaakaan. Olen melko varma, ettei ne edes itse tajua mitä puhuvat. Saksaa se ei kyllä ainakaan ole. Väsyneinä matkasta ja kahdesta vaihdosta, rojahdimme ihanaisen emäntämme lattialle ihmeteltyämme ensin kaikkialla leijuvaa hentoista kakan hajua. Lanta luo kai rahaa…

München on kaikkea mitä sanotaan ja vielä enemmän. Tämä miljoonan ihmisen kokooma onnistuu henkimään samanaikaisesti modernia suurkaupunkia ja perinteistä baijerilaista pikkukylää. Kaupunki itsessään on kaunis kuin mikä ja upeita taloja pienine yksityiskohtineen kohoaa hämmentyneen matkaajan ympärillä niin tiheään, että kokeneempikin reissaaja alkaa jo epäillä joutuneensa postikorttiin vangiksi. Kauneus on viehättävä ominaisuus kaupungissa, mutta se tekee siitä myös aavistuksen tylsän ja ennalta arvattavan. München kaikkine nähtävyyksineen on enemmän kuin sopiva matkailukohteeksi, mutta ainakaan itse en siellä haluaisi asua. Paikka on varsinkin Berliinin jälkeen todella konservatiivinen ja hyvinvointia pursuava. Niitä hintoja katsellessa ei voinut kyllä kuin ihmetellä kuinka hyvin voivat kaikki alueen pienituloiset? Tuskin kovin kaksisesti. Turistina on tosin siitä onnellisessa asemassa, että köyhäilyä ei juurikaan Münchenissä joudu todistamaan, pyöriessään keskustan kalliilla kauppa-/nähtävyysalueella.

Sievyyden, kovien hintojen, nähtävyyksien ja konservatiivisuuden lisäksi silmään pisti ihmisten pukeutuminen. Müncheniläiset ovat selvästikin muotitietoista kansaa ja pukeutumiseen kiinnitetään paljon huomiota ja käytetään myös selvästi enemmän rahaa kuin muualla Saksassa. Itselle tuli hyvin nopeasti kovin nuhruinen olo, mitä ei kyllä Berliinissä pääse takuulla koskaan tapahtumaan. Kaduilla kulki ihan ilokseen ihmisiä katsellen. Erikoisuutena on mainittava myös tietysti se, että baijerilaiset todella pukeutuvat Trachteihin ihan vapaa-ajalla ja arkisin. Miehillä asuun kuuluu: pehmeänahkaiset polvihousut ja paksut pellavanväriset polvisukat sekä Harmaa huopakankaan oloisesta matskusta tehty harmaa takki. Naiset pukeutuvat niihin kuuluisiin dirndleihin, eli kansallispuvun näköisiin avokaulaisiin mekkoihin, jonka alle kuuluu pellavainen valkoinen paita. Ja mitä enemmän on tissit tiskillä, sen parempi. Näitä asusteita näkyi siis koko ajan niin kapakoissa kuin kaduillakin. Suosikeikseni nousivat kaksi parikymppistä poikaa, jotka Hochbräuhausissa litran tuopeilla aloiteltuaan suuntasivat luultavasti klubille nahkahousuihin ja hyvin Brokeback Mountain –henkisiin ruutupaitoihin pukeutuneina. Olisittepa vain nähneet sen geelin määrän hiuksissa… Muuten jännittävää oli huomata, että oikeastaan kaikki ne mitä ulkomailla pidetään saksalaisuuden perinteisinä tunnuksina, kuten lederhosenit, blondit Hanneloret, suuret oluttuopit, Dirdln-mekot ja Weißwurstit, ovat oikeamminkin tyypillisesti baijerilaisia asioita. Yritäpä ehdottaa jollekin Berliinissä Lederhosenien pukemista. Ei onnistuisi.

München ei noussut yhtä kovaksi suosikiksi kuin Köln, mutta on sekin silti ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Pari päivää lisää kaupungissa ja poissa keskustan alueelta ja olisin kukaties valmis muuttamaan sinne välittömästi. Ehdottomasti elämäni ykköskokemuksiin sen sijaan nousi Münchenin lähellä sijainnut Neuschwansteinin linna! Tiedättehän se hulppea prinsessanlinna vuorilla, joka on ollut esikuvana Disneyn linnalogolle. Disneylandissa käyneenä voin sanoa, että kopio kalpenee alkuperäisen rinnalla. Tuskin voisin kuvitella kauniimpaa paikkaa rakentaa talo. Samoin ajatteli onneksi myös Baijerin silloinen kruununprinssi, myöhemmin kuningas Ludwig II, joka viereisen vuoren linnassa kasvaneena tunsi maiseman hyvin ja päätti rakennuttaa unelmiensa palatsin kauneimmalle paikalle. Ludwig onnistui sijoittelussaan, mutta ei juuri muussa. Linna on siältä keskeneräinen, koska kuningas ehti kuolla ennen sen lopullista valmistumista. Tarkemmin sanoen tyyppi löydettiin hukkuneena psykiatrinsa kanssa järvestä päivä sen jälkeen, kun kuningas oli todettu kyvyttömäksi hallitsemaan mielisairautensa takia. Linnan valmiiksi saadut huoneet on sisustettu ja seinät kuvitettu kuninkaan suuresti rakastaman Wagnerin oopperoiden mukaan. Wagner myös itse oleili linnassa kirjoittamassa oopperoitaan kuninkaan pyynnöstä. Linnan huoneista löytyy mm. Lohengrin-Sali ja ilsejatyyppi huone. Kaikkialla on joutsensymboliikkaa ja talon erikoisuutena on Kivinen Venus Grotte, eli luola, jossa on vesiputous. Ai miten niin Ludwigista saattoi jo aika aikaisin huomata, että se oli täysin sekaisin päästään? Linnassa vierailu on ollut unelmani jo lapsesta saakka ja olen vieläkin hieman ihastuksissani tuosta maagisesta näystä. Aikamoista, ei voi muuta todeta.

Matkan jälkeen on todettava, että kaikessa köyhyydessään, rumuudessaan ja anarkiassaan Berliini on kyllä kaunis paikka kasvaa ja olla! Borta bra, men hemma bäst! Olipas diippii shittii… No joo mutta torstaina menokenkä sojottaa sitten Varsovaan päin. Puolan synkkä eksotiikka! Jännää.

LKK